top of page
  • Writer's picturepeter

Johtoryhmät pysähtyvät vasta seinään

Johtoryhmät nähdään ennen kaikea suorittajina. Ei ne pitkät työpäivät, vaan kuinka täynnä ne todella monella c-tason johtajalla on. Kun tuloksia odotetaan, ei jaagailulle jää sijaa. Pitää suorittaa ja olla tehokas.


Joo. Tuloksistahan johtajille tietenkin maksetaan, tästä ei liene kahta sanaakaan. Kysymys onkin enemmän siitä, mikä on hinta, jonka yksittäiset johtajat ja johtoryhmät maksavat tuloksesta? Kun aikaa pysähtyä, evaluoida tekemistä ja myös, palautua, on niukasti, palaa kynttilä helposti molemmista päistä.


Joryt eivät ole huippu-urheilijoita!

Johtoryhmiä on virheellisesti verrattu urheilumaailman huippujoukkueisiin. Virhe piilee kuitenkin siinä, että urheilussa treeniä, itsestä huolehtimista ja palautumista on aivan järjettömästi enemmän kuin varsinaista suorittamista. Sen sijaan oman kokemuksen mukaan joryt toimivat täysin päin vastoin. Suoritetaan ja pysähdytään usein vasta, kun yksilöillä tai tiimissä on jo ongelmia. Kun ei vaan ole ollut aikaa hoitaa niitä aiemmin...



Huippusuoritus edellyttää muutamia keskeisiä asioita. Ensinnäkin tarvitaan tietenkin oman toimialan ja työn riittävää substanssiosaamista, joka tuottaa näkemystä tekemiseen. Tarvitaan aikaa reflektoida, mitä on tullut tehtyä ja miten siitä voi oppia. Myös palautumiseen tulee kiinnittää huomiota. Yksikään pää ei kestä pitkää 24/7 painetta ilman kunnollisia palauttavia taukoja. Tiimit puolestaan tarvitsevat myös yhteistä aikaa oppia kokemuksista ja hioa omaa toimintaansa vieläkin tehokkaammaksi.


Otetaan esimerkiksi psykologinen turvallisuus. Tutkimusten mukaan iso osa ihmisistä kokee, että heidän työpaikkansa on psykologisesti turvallinen. Tätä myös aluksi tuodaan esiin valmennuksissa. Kun pintaa raaputetaan, psykologinen turva olikin pelkkä ohut kuori, jota ei uskalleta testata rikkimenemisen pelossa. Eli ei se psykologinen turvallisuus lopulta ollutkaan millään huippujoukkueen tasolla. Tai ainakin se on hyvin harvoin.


Iso haaste johtoryhmien kanssa on siinä, ettei niissä yleensä oteta aikaa tiimin tai yksilöiden kehittämiseen riittävän ajoissa. Tämä olisi kuitenkin sekä taloudellisesti että inhimillisesti fiksua. Mitä paremmin pystytään esimerkiksi käsittelemään stressiä, sen paremmin ja tuloksellisemmin arki rullaa. Joten, milloin teillä ollaan yksilöiden ja tiimien kanssa proaktiivisia? Tänään, huomenna, ensi kuussa tai vuoden päästä?


-Peter

4 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Commentaires


bottom of page