top of page
  • Writer's picturepeter

Tunnista tiimisi vuorovaikutuskulttuuri ja lisää vuorovaikutuksen tehokkuutta

Melkein koko coach/valmentajauran ajan olen ollut kiinnostunut erinomaisesti toimivien tiimien dynamiikasta sekä siitä, miten huipputiimejä rakennetaan. Monista huipputiimien ominaisuuksista, erityisesti psykologinen turvallisuus on ollut ison mielenkiinnon kohteena. Ehkä siksi, että sen luonnetta ja rakentamista ei mielestäni ymmärretä riittävästi.


Psykologinen turvallisuus pähkinänkuoressa

Psykologinen turvallisuus on ryhmäilmiö, joka mahdollistaa avoimen ja tehokkaan vuorovaikutuksen. Kun ryhmässä on psykologista turvallisuutta, vaikeatkin asiat uskalletaan ottaa esille, virheet ja epäkohdat käsitellään tavoitteen ymmärtää niiden luonnetta ja oppia niistä syyllisten etsimisen sijaan. Psykologisesti turvallisessa ryhmässä jokainen voi olla aidosti oma itsensä ja tuoda julki ajatuksiaan, kokemuksiaan ja mielipiteitään ilman pelkoa negatiivisista seurauksista.


Psykologiseen turvallisuuteen liittyviä avainsanoja:

  • Avoimuus

  • Rohkeus

  • Oppiminen

  • Aitous/rehellisyys


Psykologinen turvallisuus ei ole yksinkertainen asia

Psykolgisen turvallisuuden rakentamisen keskeinen haaste on ihmisten erilaisuus. Meillä on erilaiset kriteerit riittävälle avoimuudelle. Olemme eri tavoin valmiita kertomaan itsestämme, pistämään itsemme alttiiksi nähdyksi tulemiselle ilman riittävää suojapanssaria. Olemme eri tasoisesti rohkeita olemaan muiden kanssa eri mieltä tai antamaan kriittistä palautetta kollegalle tai omalle esihenkilölle.


Jos ja kun olemme erilaisia, miten psykologinen turvallisuus voi ikinä toteutua? Yhdelle hyvä tiimi ja työilmapiiri tarkoittaa eri asiaa kuin toiselle. Yhdelle nykyinen avoimuuden taso on riittävää, toisen kokiessa keskustelussa olevan rajoitteita. Me ihmiset olemme erilaisia, siksi myös työyhteisöjen vuorovaikutuskulttuurit ovat monenkirjavia.


Psykologinen turvallisuus tiimissä

Psykologisen turvallisuuden näkökulmasta keskeistä on siis ryhmän/tiimin vuorovaikutuskulttuuri. Sen voi kohtuullisesti jaotella kolmeen eri tasoon avoimuuden tason mukaan: munankuori, turvallinen ja tuhoava kulttuuri. Käydään nämä tiiviisti läpi.


Munankuorikulttuuri. Tätä kulttuuria kuvastaa kävellä munankuorilla -metafora. Näissä ryhmissä/tiimeissä ihmiset varovat loukkaamasta toisia ja välttelevät mahdollisia jännitteitä tai tilanteita, jotka voivat synnyttää konflikteja. Vuorovaikutus saattaa olla myös olla liiallista kohteliaisuutta tai ystävällisen käytöksen tavoittelua. Oli kyse sitten suoranaisesta jännitteiden välttelystä tai liian pitkälle viedystä kohteliaisuudesta, seuraukset näyttäytyvät vuorovaikutuksen tehokkuuden heikentymisenä. Näissä kulttuureissa ihmiset eivät nosta kissoja pöydälle, ole rakentavasti erimielisiä, ovat ylivarovaisia ja päätyvät usein purnaamaan epäkohdista kahviautomaatilla.


Syitä tähän voi etsiä työpaikan lisäksi myös yksilöistä. Jokainen meistä taatusti tietää ainakin sen yhden, jolle ei ikinä voinut sanoa mistään, kun hän aina hermostui, loukkaantui, jäi saikulle tai alkoi puolustautumaan. Nämä ovat erinomaisia keinoja saada toiset vaikenemaan tai ainakin varomaan sanojaan. Lopputuloksena syntyy ylivarovainen vuorovaikutuskulttuuri, jossa vaikeat asiat lakaistaan mattojen alle tai ne siloitellaan niin 'kivoiksi', että esille ottaminen ei lopulta johda yhtään mihinkään.


Tuhoava kulttuuri. Moni meistä on myös varmasti ollut työpaikalla, jossa asiat otetaan esille suoraan ilman sen kummempaa empatiaa tai myötätuntoa. Näissä paikoissa on tyypillisesti perusolettamuksena se, että asiat käsitellään asioina, raa'asti ja rehellisesti, koska se on tehokkain tapa reflektoida ja saada aikaan kehitystä; ja meillä työntekijöiden tulee kestää tämä. Näissä paikoissa työntekijät (tai osa heistä) ovat monen mielestä K%&€päisiä, ehdottomia, suoria ja periksiantamattomia vuorovaikutuksessaan. Perusteina tälle käytökselle sanotaan usein, että tätä mä olen ja myös minun pitää voida ilmaista itseäni omalla tavallani.


Tavallaan peruste on totta, sillä avoimuus ja mahdollisuus olla oma itsensä ovat keskeisiä psykologisessa turvallisuudessa. Tässä tullaan kuitenkin taas ihmisten erilaisuuteen, toiset saattavat kokea 'liiallisen suoruuden' rikkovana, turvattomana ja pelottavana. Näin avoimuus, jonka pitäisi rakentaa tiimin tehokkuutta ja toimintakykyä, muodostuukin hyvän esteeksi.


Turvallinen kulttuuri. Kahden edellisen kulttuurin väliin jää turvallinen kulttuuri. Kulttuuri, jossa on onnistuttu tasapainottamaan avoimuus, rehellisyys ja suoruus ystävällisyyden, kohteliaisuuden ja toisten huomioon ottamisen kanssa. Tässä kulttuurissa erityisesti ääripäissä olevat ihmiset, todella varovaiset ja todella suorat, joutuvat tekemään eniten kompromisseja tiimin toimintakyvyn ja vuorovaikutuskulttuurin rakentamiseksi. Turvalliseksi koetussa kulttuurissa jokainen voi tuoda itseään ja ajatuksiaan esille riittävästi tiimin tehokkuus ja toimintakyky huomioiden. Kun luottamusta ja tuttuutta on riittävästi, voi avoimuutta ja suoruutta asteittain lisätä, mikäli tähän on tarvetta. Tämä kuitenkin edellyttää yhteistä keskustelua: olemmeko tiimin toiminnan ja keskinäisen vuorovaikutuksen kannalta sopivan avoimia? Mitä tapahtuu jos lisäämme avoimuutta tai suoruutta?


Miten ryhmät/tiimit voivat rakentaa psykologista turvallisuutta?

Psykologisen turvallisuuden rakentaminen on prosessi, joka koostuu useista yhteisistä pysähtymisen paikoista ja ennen kaikea, keskusteluista. Alla on kuvattu viisi eri teemaa, joita käsittelemällä voidaan tukea psykologisen turvallisuuden kehittymistä. Pelkkä keskustelu aiheista ei kuitenkaan riitä! Tarvitaan myös konkretiaa arkeen: eli mitä yhdessä teemme ja/tai mihin sitoudumme yhdessä, jotta psykologinen turvallisuus kehittyy:

  1. Intro: psykologinen turvallisuus - mitä on ja mistä koostuu

  2. Miten me ryhmänä/tiiminä toimimme suhteessa psykologiseen turvallisuuteen (mitkä edistävät ja ehkäisevät psykologista turvallisuutta)?

  3. Kuinka toimimme virheiden / epäonnistumisten kanssa?

  4. Miten ryhmän/tiimin jäseniin liittyvät (hankalat) asiat tulisi ottaa puheeksi itse kunkin kanssa?

  5. Kuinka varmistamme yhdessä työn ilon, yhteisen vastuunkannon ja sitoutumisen työhön?


Mikään ei estä tiimejä käymästä näitä keskusteluita itsenäisesti, kunhan se, mitä näillä keskusteluilla halutaan saada aikaan, on riittävän selkeä kaikille. Toisaalta, olen huomannut, että valmentajan / coachin kanssa työskentely on usein tehokkaampaa, koska tällöin kaikki tiimin jäsenet ovat tasaveroisessa asemassa oman tiiminsä kehittämiseksi. Kukaan ei "joudu" fasilitoimaan ja olemaan näissä tärkeissä tilanteissa osin kahdessa roolissa.


Haluatko jatkaa keskustelua? Ollaan yhteydessä!

-Peter


4 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page