Tiedättehän Heureka-hetket?! Hetki, jolloin ymmärrät kristallinkirkkaana, miten joku asia on tai miten kiteyttää siitä olennainen. No, mulla oli juuri sellainen.
Mä olen pidemmän aikaa pyöritellyt kysymystä, mitä coaching on ja miten sitä kuvata yksinkertaisesti. Tänään mä keksin sen. Mieleeni piirtyi kuva, jossa yhdistyvät kaikki coachingin ydinalueet: tavoitteet, oivallukset, teot sekä voimavarat ja esteet.
Olkaa hyvä, saa tutustua ja kommentoida.
Nykytila ja tavoite. Coachingissa on lähes poikkeuksetta kyse muutoksesta. Halutaan sitten työstää työhön, itseen tai vapaa-aikaan liittyviä asioita. Muutosta ei voi tapahtua, jos tavoitettua ei ole määritelty kunnolla. Ja työskentely alkaakin usein nykytilan kartoituksella. Missä menet juuri nyt? Minkälaista arkesi on tällä hetkellä? Mitä sinulla on työn alla? Nämä ovat tavallisia nykytilaa kartoittavia kysymyksiä.
Asenne. Moni coach huomaa ajoittain pohtivansa, haluaako asiakas oikeasti muutosta ja nähdä vaivaa muutoksen eteen. Uskooko asiakas todella, että muutos kannattaa tehdä ja myös nähdä kaikki se vaiva sen eteen? Carol Dweck puhuu kasvun ja muuttumattomuuden asenteesta. Kasvussa ollaan uteliaita, valmiita oppimaan, näkemään vaivaa ja myös myöntämään oma epätäydellisyys. Muuttumattomuuden asenteessa näin ei tapahdu. Hyötyjä ei nähdä, joten miksi tuhlata aikaa ja energiaa. En kuitenkaan onnistu, en onnistunut edelliselläkin kerralla. Asennoitumisella omaan kasvuun on siis keskeinen vaikutus, miten coachingista pystyy hyötymään.
Resurssit. Kaikissa meissä on käyttämätöntä potentiaalia, jota emme huomaa. Meillä on usein myös ulkoisia resursseja; tuttuja, läheisiä tai työpaikan resursseja, joita voimme hyödyntää omassa kasvussa ja matkassa kohti tavoitteita.
Esteet. Resurssien lisäksi muuttumattomuuden asenne ei todellakaan ole ainoa este tavoitteidemme tiellä. Meillä saattaa olla kielteisiä uskomuksia itsestämme ja kyvyistämme. Minäkäsitys voi edellyttää syvempää työstämistä, kuin mitä coachingissa on mahdolllista. Ehkä arki on liian hektistä, jotta aikaa muutokselle ja uuden oppimiselle olisi. Kenties tavoittelemme jotain muuta, joka syö kaiken energian. Osa esteistä on taatusti todellisia ja ne pitää vain hyväksyä. Osa puolestaan on sellaisia, jotka voidaan käsitellä coachin kanssa ja siten olla lähempänä maalia.
Oivalluttaminen. Oivalluttaminen tapahtuu isosti asenteiden, resurssien ja esteiden kohdalla. Lisääntynyt tietoisuus näistä parantaa realiteettikestävyyttämme ja tekee valinnoista valistuneempia. Voinko oikeasti tavoitella tätä vai muutanko suunnitelmaa realistisemmaksi? Olenko itse esteenä unelmilleni? Huomaanko, mitä resursseja minulla oikeasti on jäänyt käyttämättä? Oivallukset luovat pohjaa fiksulle tekemiselle.
Teot. Oivallukset eivät riitä, kun halutaan muutosta tai saavuttaa tavoitteita. Tarvitaan myös tekoja. Hyvä coach osaa ohjata asiakkaan miettimään, miten ideat ja opit viedään arkeen ja kuinka uudet ajatus- ja toimintamallit juurrutetaan osaksi normaalia tekemistä.
Malli on, mitä sitten?
Ainakin itseäni tämä selkeytti. Erityisesti ilahduin Dweckin ajattelun mukaanottamisesta. Jos tahtoa muutokseen ja itsereflektioon ei ole, ei coaching ole hyödyllistä vaan piinaa kaikille. Samalla kysymys loppuun: miten coach voi osaltaan tukea kasvun asennetta ja olla herättämässä asiakkaan uteliaisuutta itsensä kehittämiseen. Olennaista kait olisi synnyttää kysymys: Mitä itseni ja havaintokenttäni ulkopuolella on ja miten minä siitä hyödyn?
-Peter
Comments