Psykologinen turvallisuus on yksi tärkeimmistä tiimin menestykseen ja ihmisten työhyvinvointiin liittyvistä tekijöistä. Surullinen tosiasia kuitenkin on, että harvasta tiimistä on kehittymään huipuksi. Tämä johtuu erityisesti siitä syystä, että psykologista turvallisuutta on ihan järjettömän vaikea rakentaa.
Miksi psykologisen turvallisuuden rakentaminen on vaikeaa?
Psykologinen turvallisuus ryhmässä tarkoittaa, että jokainen ryhmän jäsen voi ilmasta itseään ja ajatuksiaan vapaasti ilman pelkoa joutumasta naurunalaiseksi tai erotetuksi porukasta. Oma kokemukseni on, että erityisesti kaksi asiaa ehkäisee erityisen hyvin psykologisen turvallisuuden kehittymisen. Ensimmäinen on vaatiminen ja toinen on omien oikeuksien korostaminen.
Minä vaadin! "Minä haluan, että minua kunnioitetaan ja sinä et voi sanoa, että ...". Vaatimus, että toiset eivät sano minua loukkaavia, arvoistani poikkeavia tai muita mielestäni epäsopivia asioita, on vuorovaikutuksen rajoittamista. Ongelmallista tämä on erityisesti silloin, kun olen jyrkästi jotain mieltä ja/tai olen niin sanottu ammattiloukkaantuja, joka hermostuu sekä omasta että muiden puolesta. Samoin myös vaatimukset kuunnella lihat luista repivää kritiikkiä, koska minulla on oikeus puhua suuni puhtaaksi, saa aikaan pelkoa, defensoitumista ja vaikenemista sen sijaan, että se mahdollistaisi yhdessä oppimisen ja turvallisen ympäristön. Eli, ei esitetä vaatimuksia vaan kerrotaan omista rajoista, arvoista ja toiveista. Annetaan toisten löytää omat rajansa hyvään vuorovaikutukseen.
Minulla on oikeus! Edelliseen viitaten, ei ole. Psykologisesti turvallinen tila ei rakennu rajoituksille tai narsistiselle vapaudelle toimia oman pään mukaan.
Mitä psykologinen turvallisuus edellyttää?
Psykologinen turvallisuus edellyttää empatiakykyä, kykyä sietää ajoittaista epämukavuutta sekä toisten tuntemista. Empatiakyky varmistaa sen, että toisille tahdotaan hyvää ja kukaan ei tietoisesti ylitä tarpeettomasti toisen rajoja. Toisaalta psykologinen turvallisuus edellyttää epämukavuusalueella olemisen sietämistä ilman, että defensoituu tai alkaa vaientamaan toista. Muun porukan tunteminen helpottaa omien ja toisten rajojen asettamista ja vuorovaikutuksen säätelyä.
Olen useissa valmennuksissani sanonut, että psykologisen turvallisuuden rakentaminen on kaikkea muuta kuin kivaa ja sisäsiistiä touhua. Se vie aikaa, on ajoittain raastavaa ja pelottavaa. Silti se kannattaa, tutkitusti!
Jatketaanko keskustelua Linkkarissa? Jos me emme vielä ole verkottuneet, tehtäisiinkö se jo tänään? Klikkaa mun profiiliin ja pistä verkot vesille! @peterpeitsalo
t, Peter