Moni esihenkilö on pohtinut kysymystä: kuinka oikeasti toteuttaa valmentavaa johtamista? Pitääkö aina vain kysyä? Entä milloin saa kertoa vastauksia, vai saako?
Valmentava johtaminen perustuu pitkälti ammatticoachingille, sen periaatteille ja menetelmille. Näillä kahdella, valmentavalla johtamisella ja ammatticoachingilla, on kuitenkin yksi ratkaiseva ero, joka tulee esiin kontekstin kautta.
Johtaminen on asioiden ja ihmisten johtamista ja esihenkilö on aina orgnisaationsa edustaja tehtävänään valvoa, että oma joukkue toimii yhteisten toimintamallien ja pelisääntöjen mukaisesti strategiaa, visiota ja arvoja noudattaen.
Ammatticoachilla ei näitä tehtäviä ole, vaikka toki coachinkin on hyvä olla näistä tietoinen ja olla rohkaisematta näiden vastaiseen toimintaan. Kaaos ja rohkaisu anarkiaan eivät siis välttämättä ole se parhaita tapoja rakentaa hyvää tapaa toimia organisaatiossa. Kuitenkin, jos rakenteet ovat huonot, niitä voi ja pitääkin kyseenalaistaa...
Ohjaava ja oivalluttava tapa valmentaa
Ammatticoachien etiikkaan kuuluu toimia aina oivalluttavasti. Tämä siis tarkoittaa kysymyksien esittämistä vastausten antamisen sijaan. Jopa silloinkin, kun itse tiedät (tai luulet tietäväsi), miten kannattaa toimia. Sen sijaan valmentavan johtamisen osalta jaottelu ei ole näin tiukka. Esihenkilö voi olla valmentava, vaikka olisikin välillä ohjaava; eli neuvoja ja ohjeita antava.
Urheilumaailmassa valmennuksessa pyritään hiomaan suoritusta huippuunsa. Tämä tapahtuu isosti myös neuvojen antamisen kautta. Ja silti, tuossa kontekstissa kyse on edelleen coachista ja valmennuksesta. Väitän, että tämä on osittain sekoittanut monen ajatusta siitä, mitä valmentava ote on.
Yhdessä ääripäässä valmentavaa johtamista pidetään neuvovana johtamisena, jossa parhaat käytännöt ja toimintatavat kerrotaan johdettavilla ja sparrataan heitä toimimaan niiden mukaisesti. Toisessa päässä se puolestaan on ammatticoachmaista kysymistä ja neuvoista pidättäytymistä luottaen siihen, että kyllä coachattava/johdettava keksii oikean ratkaisun ja jos sanoo väärin, haastetaan ajattelua vähän lisää....
Kuitenkin paras ratkaisu löytyy yhdistämällä molempien päiden parhaat puolet. On tilanteita, joissa neuvotaan ja sparrataan johdettava toimimaan hyviksi havaittujen käytänteiden tai orgnisaation toimintamallien mukaisesti. Toisaalta, toisessa hetkessä esihenkilö voi käyttää enemmän aikaa oivalluttavien kysymysten tekemiseen tavoitteenaan auttaa johdettavaa löytämään fiksuja tapoja edetä pulmatilanteissa. Tämä vaatii ennen kaikkea pelisilmää; tunnistamista, milloin valmentaa ohjaavasti ja milloin oivalluttaen.
Valmentautuminen kannattaa
Suurin osa meistä osaa aika luonnostaan antaa toisille neuvoja ja ohjeita. Sen sijaan oivalluttaminen ja coachaava mieli edellyttää enemmän harjoittelua. Harjoittelu on mahdollista niin organisaation järjestämien valmennusten, yksilöcoachingin kuin ammatticoachkoulutustenkin avulla. Kaikilla näillä tuetaan nimenomaan oivalluttamisen taitoa. Taitoa esittää hyviä ja ajattelua aktivoivia kysymyksiä.
-Peter
Comments