Kävin eilen kiinnostavaa keskustelua muutosprosessista, jollaisia tietenkin coaching ja valmennus ovat. Molemmissa on lähtötilanne ja jokin tavoitetila, jota pyritään saavuttamaan. Itse työskentely on työskentelyä muutoksen parissa. Coachin ja valkun tehtävänä on helpottaa ja vauhdittaa muutosta.
Muutoksen psykologiaa
Muutos ei ikinä ole vain kognitiivinen / älyllinen prosessi vaan se sisältää aina myös tunne-elementtejä. Voi olla, että alkusysäys muutokselle on rationaalinen päätös, jossa esimerkiksi elintapojen muutos on hyvinvoinnin kannalta välttämätön tai esihenkilön saatua huonot 360° arviot vuorovaikutustaidoissa. Päätös muutoksesta voi siis olla hyvinkin harkittu ja rationaalinen ilman sen isompia tunteita. Silti, muutosprosessin läpivienti edellyttää paljon tunnetaitoja: turhautumisen sietoa ja itsen innostamista panostamaan muutoksen aikaansaamiseen sinnikkäästi.
Esihenkilö, coach ja valmentaja: sparraaminen, muutoksen aikaansaanti ja kasvu edellyttävät sinulta sekä älyllisen että tunnetason työskentelyä. Rationaalinen pohdinta auttaa näkemään hyödyt ja asettamaan tavoitteet. Tunnetason työskentely puolestaan kasvattaa muutoksen merkityksellisyyttä, motivaatiota ja auttaa taklaamaan epämotivoitumisen hetket. Pysähdy siis miettimään, miten nämä kaksi tasoa näkyvät tavassasi vuorovaikuttaa johdettaviesi tai asiakkaittesi kanssa.
Varo sudenkuoppia
Vielä loppuun varoituksen sana. Pelkkä fokusoitumunen jompaan kumpaan tuottaa ongelmia. Vain tunteisiin keskittyminen ei tee työskentelystä tavoitteellista, vaan on pahimmillaan psykoottista tunteissa rypemistä ilman kunnollista päämäärää. Vain rationaalisesta tasolla pysyminen jättää usein kylmän jäljen, eikä työskentelyä koeta usein merkitykselliseksi saatika miellyttäväksi. Molempaa tasoa siis tarvitaan, jotta muutos saadaan tuloksellisesti vietyä läpi.
-Peter