Kukapa meistä ehdoin tahdoin haluaa epäonnistua, saatika näyttää epäonnistujalta muiden silmissä. Epäonnistumisen pelko saa usein käyttämään defensiivisiä ratkaisuja, jotka kaventavat ajatteluamme ja toimintakykyämme.
Alla on kuvattu yksinkertaistaen se, miten epäonnistumiseen liittyvä osaamisvaje vaikuttaa elämään. Epäonnistumisiin liittyy useita uskomuksia, kuten että se on merkki osaamattomuudesta tai että se on jopa kiellettyä. Tämänkaltaisiin uskomuksiin liittyy tavallisesti voimakkaita kielteisiä tunteita, jotka synnyttävät tarpeen etsiä toimivaa ratkaisua uskomuksen käsittelyyn. Esim. jos ajattelet, että epäonnistuminen on kiellettyä ja sen seuraukset ovat negatiivisia, "järkevä" ratkaisu on pelata varman päälle ja minimoida epäonnistumisen mahdollisuus. Näissä tilanteissa ihmiset yleensä lakkaavat ottamasta riskejä, muuttuvat varovaisiksi ja alkavat alisuoriutumaan niin vuorovaikutuksessa kuin muissakin toimissa.
On varmasti helppo hyväksyä, että tämä ajattelumalli ei ole hyödyksi millään tavalla. Erityisen tuhoisaa tämä on esihenkilöiden ja johtajien ajattelussa. Johtaja, joka ei osaa epäonnistua, luo usein myös ympärilleen varauksellisesti ja pelokasta ilmapiiriä, jossa ei uskalleta kokeilla ja ottaa riskejä.
Opettele epäonnistumaan
Jotta sinä pystyt toteuttamaan perustehtävääsi mahdollisimman hyvin, on sinun tultava toimeen epäonnistumisen tunteiden kanssa. Tässä muutama vinkki, joiden avulla voit vahvistaa epäonnistumisen taitojasi.
Ole realisti. Tunnista epäonnistumiseen liittyvät tosiasiat. Mitä sinussa tai ympäristössä oli sellaista, miksi epäonnistuit.
Älä ota epäonnistumista henkilökohtaisesti. Vaikka epäonnistuit, se ei tarkoita, että sinä olet epäonnistuja. Sinä olet eri asia kuin se, mitä teet.
Ole positiivinen. Kiinnitä huomiota siihen, miten asennoidut tilanteeseen ja itseesi. Realismi ja itsekritiikki ovat ok, kunhan ne vievät sinua eteenpäin. Pelkkä itseruoskinta puolestaan usein syventää käsitystä itsestä epäinnistujana.
Ota opiksi. Jokainen epäonnistuminen on aina mahdollisuus oppia ja tulla paremmaksi. Käsiteltyäsi tilanteen ja siihen liittyvät fiilikset, on aika miettiä, mitä voin oppia a) itsestäni, b) tilanteesta ja c) mahdollisista uusista toimintatavoista.
Tarkoituksena tässä ei ole laskea omaa toleranssia niin, että se tuottaa lisää epäonnistumisia, vaan enemmänkin auttaa tunnistamaan esteitä, jotka rajoittavat ajatteluamme ja toimintaamme epäonnistumisen pelossa. Samoin kehittymisen tavoitteena on kyky käsitellä epäonnistumiset tehokkaasti ilman että mahdollisiin negatiivisiin tunteisiin jää kiinni.
Kuten alussa kirjoitin, kyky epäonnistua lisää niin hyvinvointiamme kuin kykyä saavuttaa tavoitteet ja hyödyntää kaikkea sitä kapasiteettia, jota meissä on. Siksi tämä on yksi työelämän tärkeistä metataidoista, joita erityisesti esihenkilöiden ja johtajien tulisi vahvistaa.
-Peter